Groucho Marxin hihastaravistelut peittoavat mennen tullen kaimansa Karl Marxin hihastaravistelut sekä hauskuudessa että ennen kaikkea hyödyllisyydessä. Toisinaan ne ovat jopa hyvin stoalaisia, esimerkiksi lausahdus: ”Ennen kuin puhun, minulla on tärkeää sanottavaa”. Täysin stoalaista! Ajatus on se, että on astetta etäisempää ryhtyä esittämään vakavaa puhetta (vakiintuneessa asiayhteydessä, vakiintunein odotuksin), kuin vain sanoa jotain suoraan, sormella osoittaen. Ja että se on tämä jälkimmäinen joka on tärkeämpi. Outoa että Grouchon heitto kerta toisensa jälkeen on monelle yllätys. Onneksi yleensä hauska yllätys.
