Jalkapallo on palloon liittyvää järjestämistä. Pelaajan ja joukkueen pääongelma on se, että jos järjestys on hyvä, niin vastustaja tekee kaikkensa tuhotakseen sen. Toinen iso ongelma on se, että puutteellisen tekniikan tai huonon tuurin takia pallo voi pomppia niin huonosti, että hyväkin järjestys romahtaa.
Vaikka järjestys jalkapallossa ei usein järjesty, niin mitään muuta tapaa yrittää pelata paremmin kuin vastustaja ei ole. Pallo pitää syöttelemällä, juoksemalla ja pelaajien paikkoja vaihtelemalla saada paikkaan, jossa puolustajista pääsee pallon kanssa ohi.
Nokkelat oivaltavat, että nopeus olisi ratkaiseva etu, vaikka nopeus korostaakin puutteellisen tekniikan aiheuttamia epätarkkuuksia. Lisäksi väsyminen on iso ongelma. Pitäisi järjestyä jotenkin niin, että vain kun on hyvä tilanne, säntää pelaaja täyteen vauhtiin. Vauhdin vaihteluakin pitää järjestellä.
Sattuman osuus on myös olennainen. Ei yhtä tärkeä kuin taidon mutta sitä tärkeämpi mitä tasaväkisemmät joukkueet. Sattuman takia paremmin järjestävät voivat hävitä, vaikka pitkässä juoksussa paremmin pärjäävätkin.
Mutta sattuma ja järjestyksien moninaisuus aiheuttavat sen, että jalkapallo on yksi parhaimpia puheenaiheita ja havainnoinnin kohteita, mitä on olemassa: joku pitää puolustajien järjestelemisestä ja niiden tarkkailemisesta, joku puolustuslinjoista, joku puolustavista keskikenttäpelaajista ja joku hyökkäävistä, joku harhauttamisesta, joku syöttelemisestä, joku joukkueen pallottomasta pelaamisesta, joku tiloihin juoksemisesta, ad infinitum.
Mutta aina puhutaan todellisuudesta, sellaisesta mitä on tapahtunut oikeasti, ja vieläpä siten, että yleensä vain yksi, puhuja, on asian havainnut. Hieno yksilöllinen puheenaihe siis – sopii mainiosti tämän julkaisun yhdeksi aiheeksi!
Jalkapallo ja järjestäminen.
79
previous post