Klassisessa stoalaisuudessa on monta hyvää puolta, mutta tähän on valittu kymmenen, jotka ovat edelleen, etenkin nykynäkökulmasta katsoen, täysin relevantteja.
Oman alueen rajat. Oman vapauden ja vastuun alueen löytäminen. Tällöin on ilmeisen järkevää keskittyä enemmän siihen, mistä on vastuussa, ja vähemmän siihen, mistä ei ole vastuussa. Hyvä ajankäyttö on juuri tätä. Entä mistä ihminen sitten on vastuussa? No, ensisijaisesti omista uskomuksistaan ja ajatuksistaan, yksinkertaisesta arkielämästään ja läheisistään (ystävät mukaanluettuina).
Sanavastaisuus. Sanojen, saarnojen, kirjojen, oppaiden, ideologioiden, lässytyksen, teoreettisen hinkkaamisen, myyttien ja uskonnon sijaan klassinen stoalainen arvostaa tavallista todellisuutta. Hän tykkää siitä, se miellyttää häntä. Tästä myös seuraa että klassinen stoalainen nauttii arkitodellisuuden ymmärtämisestä. Res, non verba!
Yksilönvapausaate. Klassinen stoalaisuus on yksilönvapausaatteen filosofiaa. Vapaus nimittäin ensisijaisesti sijoittuu omiin ajatuksiin. Oman sisäisyyden (arvot, tunteet, uskomukset, mieltymykset jne) pohtiminen ja parantaminen lisäävät myös omaa vapautta.
Tunteiden virheellisyys. Stoalaisuus pitää tunteita virheinä. Jos ymmärrät täysin miksi jokin asia maailmassa tapahtuu sekä miksi se herättää sinussa tuntemuksia, niin alkuperäinen tunne ei pysy elävänä. Tämä ajattelutapa mahdollistaa klassiselle stoalaiselle astetta uskottavamman ja arvokkaamman itsetutkiskelun.
Maailma on hallittavissa tiedon avulla. Stoalaisuuden mukaan maailma on hallittavissa tiedon avulla. He jopa uskovat että maailma on hyvä (Markus Aurelius jopa sanoo, että maailman materia on ”kuuliaista ja taipuisaa”, eli siinä ei ole mitään vihamielistä). Mutta hyvyyden löytäminen edellyttää maailman oikeaa ymmärtämistä. Pitää vain ymmärtää oikein niin maailma on hyvä!
Äärimmäisyyksien hylkääminen. Klassisen stoalaisuuden pohjalta on helppo siirtää syrjään monia sellaisia asioita, joita ihmiset toisinaan lähes palvovat: valta, vallantunne, maailmanmestaruuksien voittaminen, sotien voittaminen, voimapolitiikka, ylevä, ooppera, rikkaudet, luksus, ekstaattiset tuntemukset, äärikokemukset, kaukomatkailu jne. Markus Aurelius sanoo, että mielenrauhaa on turha lähteä tavoittelemaan vuorille, merille tai maaseudulle – se kun on mielensisäinen asia.
Ihminen on vastuussa omista arvojakeluistaan. Stoalainen uskoo että maailma itsessään ei ole arvoilla täytetty. Vasta kun ihminen ”suostuu” että jokin asia on hyvä tai paha, se sellaiseksi katsotaan.
Omien ajatusten pohtiminen on jatkuva prosessi. Omiin arvoihin suostuminen on jatkuva projekti, koska voidaksesi olla samaa mieltä kuin aiemmin, sinun täytyy suostua uudelleen aiempaan arvostukseesi.
Sisäinen hyväntuulisuus. Uskoessaan ihmisen olevan vastuussa ajatuksistaan, stoalaiselle on luontevaa sisäinen hyväntuulisuus. Suuret vaikeudet ja sairaudet ovat huonoja vasta kun itse hyväksyt ne huonoiksi, mikä mahdollistaa optimismin tai hyväntuulisuuden vaikka objektiivisesti huonoja asioita tapahtuisikin. Lisäksi stoalaiselle maailma on hallittavissa tiedon avulla, joten maailman ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että maailma on ihmisen mielen mukainen. Miellyttävä, englanniksi agreeable, ranskaksi agréable, italiaksi piacevole tarkoittavat kirjaimellisesti mielen mukaista, siis sitä kun maailma toimii ymmärryksesi mukaisesti.
Sosiaalisuus on luonnollinen ja hyvä asia. Sosiaalisuus koskee kaikkia ihmisiä. Astetta kapeampia ilmiöitä ovat yhteisöt ja valtiot, joissa yksilöiden vapaudet ja vastuut sekoittuvat usein epämiellyttävällä tavalla.
