Yksi tapa avata stoastadilaisuutta on selvittää eroja klassiseen stoalaisuuteen. Mainittakoon tässä yhteydessä kymmenen piirrettä, loput erot tulkoot esille pikku hiljaa, erilaisissa käytännön yhteyksissä.
Ei mielenrauhaa. Stoastadilainen ei tavoittele mielenrauhaa, etenkin rauhallisuuden tunne päämääränä puuttuu. Sen sijaan omien ajatusten hyvä järjestys on stoastadilaiselle tärkeä päämäärä. Hänen pohdiskelunsa kohteena ovat omat uskomukset, tunteet ja tuntemukset, arvot, mieltymykset, antipatiat, sympatiat ja päämäärät; kaikkien näiden muutokset sekä näistä muutoksista seuraavat uudet järjestäytymiset.
Tunteiden hyväksyminen. Siinä missä klassiset stoalaiset pitivät kaikkia tunteita virheinä, stoastadilainen lieventää kantaa huomattavasti: tunteisiin vain yleensä sisältyy jonkin verran virheellisyyttä jota on syytä pohtia ja koettaa tarkentaa. Stoastadilainen hyväksyy kaikki tunteet, jos niissä on järki riittävän perustellusti mukana. Stoastadilainen etsii tunteista niiden rationaalis-tiedollisia puolia, päämääränään ymmärtää tunteita paremmin.
Oman vastuun rajat. Toisin kuin alkuperäinen stoalaisuus, stoastadilaisuus ei ole kiinnostunut sisäisen itsen ”riippumattomuudesta”. Sen sijaan stoastadilaisuus on kiinnostunut oman vastuualueensa rajoista. Sen rajaaminen mikä minulle kuuluu, on jopa yhteisöelämän yksi tärkeimpiä asioita. Stoastadilaisessa ajattelussa ihminen on vastuussa ensisijaisesti omista arvoistaan ja ajattelustaan, lisäksi ihminen on vastuussa yksinkertaisesta arkielämästään sekä myös läheisimmistään (mukaanlukien ystävät). Muut vastuut ovat astetta etäisempiä, ja niitä on varmastikin parempi tarkastella toisenlaisten filosofioiden avulla.
Järjestäminen ja järjestykset. Niiden asioiden järjesteleminen, jotka kuuluvat oman vastuualueen piiriin, on stoastadilaisen lempiharrastus. Stoastadilaisen ajattelun vahvin ja omaperäisin pelikenttä ja päämäärä on tavallisen elämän järjestäminen.
Erottelu yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden välillä. Stoastadilaisuus tekee tiukan eron sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden välillä. Kaikki sosiaalisuus on hyvää, sitä ei voi olla liikaa ja se on kaikki vapaaehtoista. Yhteisöllisyydellä puolestaan on aina myös vahva kielteinen puolensa; nimittäin se mikä on hylätty, suljettu ulkopuolelle, se mitä vastustetaan.
Kaupunkifilosofiaa. Stoastadilaisuus on kaupunkifilosofiaa. Kaupunki on perimmäiseltä luonteeltaan sosiaalinen, ei yhteisöllinen. Kaupungissa voi vapaasti valita, mihin yhteisöön kuuluu, vaihtaako sen toiseen tai onko kuulumatta mihinkään yhteisöön. Kaupungissa, jos haluaa, voi olla naapurille anonyymi ja, suhteessa sosiaalisuuteen, elellä valitsemallaan tavalla.
Poliittisesti suvaitsevainen oikeistoliberaali. Stoastadilainen, niin kuin alkuperäinen stoalainenkin, uskoo että ihminen on sisäisyydessään vapaa. Kun kerran kaikki ovat vapaita, niin luontevaa on hyväksyä yksilönvapaus, eikä koettaa kieltää sitä. Se joka hyväksyy yksilönvapauden, on välttämättä suvaitsevainen. Se joka koettaa laajentaa yksilönvapautta uskoen sen olevan ristiriidassa voimakkaan valtion vapauden kanssa, on poliittisesti oikeistoliberaali.
Markkinahenkinen ja markkinamyönteinen. Stoastadilaiselle markkinat on se, miten ihmiset valinnanvapauttaan käyttävät; se mitä mitä ihmiset haluavat; minkä arvon eli hinnan he ovat valmiita antamaan markkinoille tuotetuille muiden työn tuotteille. Markkinat ovat tällöin sosiaalisuuden muoto. Stoastadilaisuus hyväksyy markkinat ja pitää kaikkia laillisia markkinoita vapaina.
Ottaa huomioon nykytieteen. Stoastadilaisuus hyväksyy kaiken tieteen: empiirisen tieteen, luonnontieteen, nykytieteen, ja pyrkii aina ottamaan niiden tutkimustulokset huomioon, etenkin uusimmat tulokset. Vahvimmin stoastadilainen kuitenkin arvostaa ihmistieteitä, sillä ne liittyvät suorimmin arkielämään: psykologia, sosiologia, kauppatieteet, valtiotieteet, maailmaa koskeva filosofia, historia, oikeustieteet jne. Mutta niin kuin klassisten stoalaistenkin mielestä, pelkillä sanoilla kuvitelmiaan rakentelevat ansaitsevat tulla väheksytyiksi ja syrjään siirretyiksi.
Stoastadilaisen ylin arvo on tavallisuus. Stoastadilaisuus on tavallisen, jokapäiväisen nykyelämän filosofiaa. Siihen kuuluu kaupassakäynnin pohdiskelu, ravintoloiden ja kahviloiden arviointi, kulkuvälineiden vertailu, markkinahenkisyys, markkinamyönteisyys, talousmyönteisyys, jalkapallon seuraaminen, elokuvien ja musiikin tulkitseminen ja niistä nauttiminen, käveleminen kaupungilla, viinin nauttiminen ystävien kanssa, keskusteleminen, taloyhtiön vuosikokoukseen osallistuminen, hyvän ruuan syöminen ja sen valmistaminen itse, ja niin edelleen. Stoastadilainen ei pyri tavallisen arkielämän ulkopuolelle.
