Taitaa skaalaedut puuttua. (Image text)
Talous merkityksessä kotitalous on huono termi. Se pitäisi korvata käsitteellä katallaktiikka, joka tarkoittaa vaihtamista ja sopeuttamista.
Talouden, eli ekonomian (oikos-nomia), yksi lukuisista ongelmista on se, että se viittaa vanhentuneeseen maailmaan. Nykyisin nimittäin eletään monipuolisessa taloudessa ja jatkossa luultavasti vielä enemmän. Ekonomia viittaa sellaiseen vanhentuneeseen tilanteeseen, jossa perhe uskoo, että kaikki mitä he haluavat (ja perheessähän muka kaikki haluavat samaa), kannattaa periaatteessa tehdä itse. Jos ostaa kaikki kotinsa hyödykkeet palveluna muilta, menettää rahansa, kun taas jos tekee kaiken itse, ei menetä mitään. Pohjimmiltaan tämä logiikka on omavaraistalouden malli, sieltä 1700-luvun maaseudulta.
Huonosti taloutta ymmärtävä luulee, että taloudellisessa mielessä periaatteessa kannattaa leipoa leipänsä itse. Hyvin taloutta ymmärtävä tietää, että jos kansakunnan keskinettopalkka on vaikkapa 3000€ (plusmiinus 1000€, eli suurin osa länsimaista), niin keskimäärin ihmisten ei kannata valmistaa leipäänsä itse. Miksi? Koska jos leipä kaupasta ostettuna maksaa sanokaamme 5€, niin itse tehtynä se maksaa sanokaamme 3€. Jos tavoitteena on materiaalinen hyvinvointi, niin kahden euron säästöllä päämäärä ei etene kovin vauhdikkaasti. Toki voi ryhtyä leipomaan, koska haluaa keittiön tuoksuvan tuoreelle leivälle, mutta tällöin on vain vaihtanut tavoiteltavaa arvoa.
Se mikä helposti jää ymmärtämättä on se, että leivän leipominen on matalatuottoista työtä. Matalatuottoisen työn ja tuotannon ottaminen mukaan laskuihin tarkoittaa hyödykkeiden tuotannon monipuolisuuden huomioonottamista. Leivän voi korvata sämpylällä, korpuilla, pakasteilla, perunalla tai muilla vihanneksilla, munakkaalla jne.
Leivän leipomiseen pätee lisäksi skaalaetu, siis että jos tuottaa jotain tuhat kappaletta, niin kappalehinta on yleensä alhaisempi kuin tuotettaessa vain yksi kappale. Ammattimaiset leipurit osaavat hankkia raaka-aineensa halvemmalla, he saavat vähentää siitä ALV:n, heillä on tehokkaammat koneet jne. Sama logiikka pätee sukkien parsimiseen, sipulin tuottamiseen siirtolapuutarhassa, ikkunanpesuun, silittämiseen, autonpesuun, imuroimiseen jne.
Kuitenkin tärkein asia joka omavaraismallissa tai kotitalousmallissa usein puuttuu, on oman ajan arvostaminen. On suorastaan hämmästyttävää, että monet ovat vapaa-aikanaan, laatuajallaan, vapaaehtoisesti valmiita tekemään tunnin työtä säästääkseen yllämainitun kaksi euroa, mutta sitten työmarkkinoilla 10 euron tuntipalkka ei kelpaa, liian vähän.
Itse asiassa stoastadilaisuuden tärkein päämäärä on juuri koettaa järjestää omaa ainutkertaista aikaansa mahdollisimman hyvin, siis siten, että saisi eniten niitä asioita joita arvostaa eniten. Pitää osata hieman puntaroida sitä tosiasiaa, että kun ansaitset länsimaassa keskimääräistä, tavallisen ihmisen nettopalkkaa, niin sukkien parsiminen rahan säästämiseksi voi olla täydellistä ajanhukkaa.
On varmasti ajateltavissa, että nykyaikainen monipuolinen talous, jossa kaikki aika, tuotteet ja palvelut ovat pohdiskeltavissa ja arvioitavissa suhteessa markkinoihin ja omiin muuttuviin haluihin, on melko uusi ilmiö. Ehkä asiat kehkeytyivät tähän suuntaan noin parisenkymmentä vuotta toisen maailmansodan jälkeen. Mutta kun kerran tässä tilanteessa keskimäärin ollaan, niin taloutta pitäisi ajatella merkittävästi monipuolisemmin kuin kapeakatseisen kotitalouden-tulot-miinus-menot -mallin mukaan.
Ei tietenkään saa olla mitään syytä kieltää sitä tosiasiaa, että jos olet länsimaassa köyhä tai asut jossain hyvin köyhässä maassa, niin monipuolisuus voi yksinkertaisesti vain puuttua. Mutta yhtä lailla on järkevää tavallisen ihmisen ymmärtää, että kun länsimaissa keskitulot nyt ovat mitä ovat, niin jauhelihapitsaa ei kannata itse ryhtyä leipomaan – parempi pirauttaa se polkupyörälähetillä kotiin.
