Vierailin jokunen aika sitten luxembourgilaisella bensa-asemalla, jossa bemarien, audien ja mersujen omistajat käyvät tankkaamassa astetta edullisempaa polttoainetta. Siellä oli kerjäläinen, jolla oli haitari. Hän soitti Bella Ciaota.
Keski-Euroopan kerjäläiset tuntevat kohdeyleisönsä kiitettävän hyvin. Juuri nimenomaan etuoikeutetut eli turvallisella ja parempipalkkaisella julkisella sektorilla työskentelevät kokevat hyviä tuntemuksia kuullessaan Bella Ciaon. Nämä muita ylemmin koulutetut, ja useammassa sukupolvessa, saavat myös mielihyvää antaessaan kolikon mieleisen musiikkikappaleen esittäjälle. Nykykerjäläiset ovat toden totta huippupäteviä!
Ja tosiaan, miksei myös alin koulutustaso edistyisi, markkinoillahan siinäkin ollaan. En yhtään ihmettelisi vaikka tulevaisuuden kerjäläisille voisi Bella Ciaon maksaa Apple Payllä.
Bella-ciao, bella-ciao, bella-ciao-ciao-ciao – ei tarvitse olla mitään sanomaa, pelkkä me-laulamme-tätä-yhdessä -tunne riittää.