Outoa miten harvoin ajatellaan, että kaikista hyveistä tärkein on vapauden hyve, kyky vapauteen. Kardinaalihyveeksi, eli mielen tärkeimmäksi kyvyksi, kelpaa kyllä kaiken maailman fantasioiden puolimahdottomat kyhäelmät: ritarillisuus, isänmaallisuus, Jumalanrakkaus, viisaus, velvollisuudentunto, äärimmäinen rakkaus, fanaattinen usko, uskollisuus jne.
Mutta ei kelpaa vapauden hyve, käytännön arkielämän tärkein kyky. Siis se joka vaatii myös eniten aikaa, huomiota, opiskelua ja ennen kaikkea harjoittamista. Milan Kundera sanoi kerran, että meiltä ei puutu vapautta koska meitä riistetään ja alistetaan, vaan koska me emme harjoita vapautta. Sen seurauksena vapaus näivettyy tai jopa unohtuu. Vapaus ei ole olio jonka saa lahjaksi, vaan taito jota voi harjoittaa.
Ja harjoittaa sitä todellakin pitäisi!
Luetteloinpa ihan lyhyesti vain arkielämän viisi perustavaa vapauskokonaisuutta:
1) Elämäntavan valinta. Jokainen on vastuussa omasta elämäntavastaan. Sitä kannattaa hieman varioida aina sitä mukaa kuin alkaa kyllästyttää.
2) Mieltymysten valinta. Jokainen on vastuussa omista mieltymyksistään. Uusia mieltymyksiä kannattaa etsiä tai vanhoja varioida, elämä on niin rikkaampaa.
3) Päämäärien, arvojen ja periaatteiden valinta. Jokainen on vastuussa omista päämääristään, arvoistaan ja periaatteistaan. Niissä riittää järjestelemistä ja ristiriitaisuuksien välttelemistä. Hienoa kun valitsee uusia arvoja mutta hienoa myös jos pystyy vaihtamaan vanhoja pois.
4) Vapauden käytön kehittäminen vapailla markkinoilla. Maailma on täynnä erilaisia tuotteita ja palveluita ja mitä paremmin oppii valitsemaan uusia, uusilla kriteereillä, tai hylkäämään vanhoja tai niiden kriteereitä, sitä paremmin oma materiaalinen elämä sujuu.
5) Vapauden lisääminen politiikan kautta. Jos politiikassa jonkin ongelman onnistuu ratkaisemaan sellaisella tavalla, että yksilönvapaus lisääntyy, on maailma muuttunut paremmaksi.
Kyky vapauteen arkielämässä on ihmisen ylivoimaisesti tärkein kyky, siis kardinaalihyve.