Muinaisen Rooman valtakunta, tosin lähinnä vain keisareiden aika, on siitä mielenkiintoinen ilmiö, että sieltä löytyy monenlaista allegorista raaka-ainetta. Ehkä historia on kiinnostavimmillaan silloin, kun se on jonkinlaisessa elävässä suhteessa omaan aikaamme. Ja jos uskoo näin, niin kuin tässä julkaisussa uskotaan, niin on luontevaa kaivella historiasta erilaisia toisinaan mitättömiä pikku tapahtumia ja koettaa tulkita niitä uudella meidän aikaamme liittyvällä tavalla. Tässä julkaisussa tällaisesta toiminnasta käytetään nimitystä häröhistoria.
Esimerkiksi sana triviaali, joka on peräisin muinaisesta Roomasta. Alun perin se tarkoitti kirjaimellisesti kolmen tien risteystä (tri kolme, via tie). Siihen aikaan maaseudulla tienristeykset olivat melko harvinaisia vaikka roomalaiset kohtuullisen paljon teitä rakensivatkin. Kolmen tien risteyksissä oli toisinaan paljon elämää, sellaisen kautta kulki kaikenlaista; sotilaita, orjia, rakennustarvikkeita, eläimiä, ruokaa, vaatteita, polttopuita ja vaikka mitä.
Eipä aikaakaan kun ihmiset keksivät pysähtyä ja levähtää, ja alkaa hetkeksi jutustella. Syntyi adjektiivi trivialis kuvaamaan arkipäiväistä ja tavallista. Kolmen tien risteyksissä nimittäin pysähdyttiin juttelemaan, lörpöttelemään, kyselemään kuulumisia ja uutisia, kertoilemaan tuntemuksista ja raportoimaan erilaisista tapahtumista. Siellä ei juurikaan puhuttu vakavia tieteestä, taiteesta tai muusta raskaasta, vaan säästä, juoruista, tien pinnan kuopista ja muusta. Sen jälkeen oli epäilemättä mukavampi jatkaa matkaa ja hommiaan.
On helposti ajateltavissa, että tällainen kevyt keskustelu on ollut ilmeisen miellyttävää ja rentouttavaa, etenkin jos tehtävänä on ollut erittäin painavien esineiden kantaminen hyvin kauas. Ehkä jutustelu kolmen tien risteyksessä on ollut jonkinlaista silloista vapaa-aikaa, kuskien ja kuljettajien laatuaikaa. Voisi jopa kuvitella kahden raskasta kantamusta kuljettavan orjan kohtaavan toisensa risteyksessä (siihen aikaan osa orjista saattoi kulkea itsenäisesti toimittamassa erilaisia tehtäviä), pysähtyvän jutustelemaan hetkeksi arkiasioista, ja jatkavan sen jälkeen hommiansa piristyneinä mielenkiintoisista uutisista. Orjien laatuaikahetki!
Sanan triviaali merkitys olisi voinut kehittyä myönteiseen suuntaan, etenkin jos arjen arvostus olisi noussut. Mutta ei, keskiajalla se alkoi tarkoittaa kaikkein alimman tason oppimista (trivium), siis jotain kehittymätöntä joka pitäisi ylittää. Arkielämää ei kuitenkaan ole mitään mieltä kritisoida sillä perusteella että se on kehittymätöntä. Se on sitä mitä ihmiset ovat valinneet.
Jos haluaa väheksyä arkielämää, niin sitä voi haukkua vaikkapa banaaliksi. Siis sellaiseksi, joka on jatkuvan toistamisen takia menettänyt merkityksensä, muuttunut tylsäksi, toistoksi, mielikuvituksettomaksi, sellaiseksi josta ei enää muista sen alkuperäistä olemassaolon syytä.
Mutta sosiaalisuus ei ole banaalia – sen sijaan triviaalia se on hyvinkin usein. Ja hyvä niin.
Stop kaikki! Ruvetkaa juttelemaan.